Yhdysvaltain dollari on dominoinut valuuttamarkkinoita vuosikymmeniä (käytännössä toisen maailman sodan jälkeen). Arviolta 60% maailman keskuspankkien valuuttavarannoista on dollareissa. Yhteisvaluutta euron osuus on noin 20%. Globaalista päivittäisestä valuuttakaupankäynnistä valuuttamarkkinoilla peräti 90% on Yhdysvaltain dollareissa (USD toinen vastapuoli). Yhdysvaltain dollari on edelleen merkittävin hinnoitteluvaluutta raaka-ainemarkkinoilla (mm energia ja tärkeimmät metallit) ja tullee hyvin todennäköisesti säilyttämään asemansa.
Dollarin kysyntään vaikuttaa myös oleellisesti se, että Yhdysvallat on erittäin suuri valtionlainojen emittoija. Yhdysvaltain valtionlainojen kysyntä on maailmalla erittäin vahvaa. Yhdysvaltojen massiivinen velkamäärä on toisaalta myös uhka dollarin arvolle. Mikäli Yhdysvaltain valtionlainojen kysyntä romahtaisi, niin tämä vähentäisi dollarin kysyntää merkittävästi. Tämä uhkaisi sysätä dollarin arvoa valuuttamarkkinoilla paljon heikommaksi.
Toistaiseksi Yhdysvaltain vahva talouskehitys, keskuspankin aktiivinen ja kireä rahapolitiikka sekä kasvanut epävarmuus mm lähi-idässä ylläpitää dollarin kysyntää valuuttamarkkinoilla. Yhdysvaltain dollarin valta-asema valuuttamarkkinoilla ja turvasatamavaluutta-status ei ole tällä hetkellä uhattuna. Pikemminkin päinvastoin, joten emme usko, että dollarin voittokulku on vielä loppusuoralla. Se ei tarkoita sitä, etteikö dollarin arvo voisi heikentyä tuntuvasti väliaikaisesti. Lyhyellä ja keskipitkällä aikajänteellä valuuttojen välinen korkoero ja sen toteutunut sekä ennakoitu tuleva kehitys on erittäin tärkeässä roolissa. Tämä näkyy erityisesti tilanteissa, joissa keskuspankkien korkopoliittiset päätökset tulevat markkinoille yllätyksenä. Dollarin euroa korkeampi markkinakorko tukee siis myös edelleen taalan kurssikehitystä. Lähivuosien osalta FRA-käyrä diskonttaa laskevia dollarikorkoja ja tämä kehitys voi toteutuessaan aiheuttaa painetta taalan kurssikehitykseen.
