Kovin harva yritys tekee vain muutaman valuuttamääräisen kaupan vuodessa. Mikäli liiketoimintaan sisältyy valuuttariskiä, ilmenee se monesti kappalemääräisesti vähintään kymmeninä, ellei satoina eri kauppoina. Nämä kaupat puolestaan ovat syntyneet isoista määristä tarjouksia, tilauksia ja ennustettuja volyymeja. Tämän kokonaisuuden hallinta ei ole aina helppoa. Siksi onkin tärkeää, että yrityksessä on tarvittaessa asiantuntijan avulla käyty läpi valuuttavolyymien syntyyn vaikuttavat tekijät. Selkeä positiolaskentatapa muodostuu edellä mainituista tekijöistä asiantuntijan avulla. Tietoja on päivitettävä riittävällä tarkkuudella ja frekvenssillä, jotta se mukautuu liiketoiminnan volyymien muutoksiin. Mikäli positiolaskennassa epäonnistutaan, on seurauksena herkästi tilanne, jossa valuuttaa on suojattu yli tai alle todellisen riskin. Monesti tämän luokan virheet maksavat, joskus paljonkin.
Kaiken kaupankäynnin perustana on kiinnostus tuotteeseen tai palveluun — eli positiolaskennan alkulähde on tarjouspyyntö. Mikäli tarkastelemme tarjouspyyntöä vientiyrityksen näkökulmasta, voi yksittäisellä yrityksellä olla lukematon määrä annettuja tarjouksia. Lisäksi näissä tarjouksissa on tietyt voimassaoloajat, ja klausuuleita tai muita ehtoja, jotka vaikuttavat tarjouksen läpimenoon. Miten tällaista kokonaisuutta tulisi hallita riskianalyysin näkökulmasta?
Onhan yritys suojannut tarjousajan sopimusriskit järkevästi?
Koska tarjousten toteutumisen todennäköisyyksiä on monesti vaikeaa, ellei jopa mahdotonta arvioida, on tärkeää, että yritys on suojannut tarjousajan sopimusriskit järkevästi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valuuttakurssin muutos tarjousaikana on otettu haltuun. Tällöin on varmistettu, ettei asiakas hyväksy tarjousta, jossa valuuttakurssin heikentyminen on syönyt laskennallisen katteen lähes kokonaan (ns. ”voittajan kirous”). Helpointa tämä on saavuttaa siten, että tarjouksen hyväksynnän hetkellä vientivaluutan määrä päivittyy vastamaan tarjousaikana tapahtunutta kurssimuutosta. Tämä saavutetaan sopimusteknisesti esim. viittaamalla EKP:n kyseisen päivän fixing-kurssiin. Eli jos tarjous on tehty miljoonalla dollarilla EURUSD:n oltua 1,08, päivittyy tarjouksen dollarimääräksi 1 055 555 dollaria mikäli EKP:n fixing-kurssi olikin 1,1450 kun tarjous hyväksyttiin. Tämän lisäksi voidaan käyttää valuuttaklausuuleita, joilla rajataan kurssimuutos tiettyyn rajaan asti (esim. +- 2 %), jonka jälkeen lopullinen hinta muuttuu valuuttakurssimuutoksen funktiona.
Erilaisia liiketoimintaprofiileita ja niiden huomioiminen positiolaskennassa
Tarkastelemamme esimerkki eli vientiyhtiön toiminta ei kuitenkaan aina kulje samoja uria pitkin. Välillä tehdään yksittäisiä projektikauppoja, sitten taas hinnastokauppaa ja hyvin ennustettavaa kiinteätä volyymia. Kassavirtoja voi olla tuhansia tai vain muutamia eri vuodessa. Osassa volyymista voi olla klausuuli mukana, osassa ei. Lisäksi liiketoimintasyklit ja kysyntä voivat olla hyvin tai huonosti ennustettavissa. Voidaan myös havaita selviä kausivaihteluita tai leikkauskohtia, joissa määritetään kauppojen hintataso uudelleen. Näissä riski saattaa pienentyä ajan funktiona, kunnes taas pidetään uudet kauppaneuvottelut uusien valuuttakurssien pohjalta.
Onkin ensisijaisen tärkeää, että nettopositiolaskentaan panostetaan. Ei myöskään valitettavasti riitä, että työ tehdään kerran, vaan toimintamallit, laskentatavat sekä operatiiviset ohjeet tulee olla jalkautettuina läpi koko organisaation. Ei saa esim. käydä niin, että Puolan yksikössä myytiinkin asiakkaalle zloteissa, vaikka ohjeistus oli, että kaikki tarjoukset tehdään euroissa. Tietoisuus isomman konsernin sisäisistä ja ulkoisista valuuttavirroista on kriittinen menestystekijä sekä sisäisen että ulkoisen riskienhallinnan näkökulmasta. Asiaan pitää käyttää hieman aikaa ja vaivaa, sillä hyvin toimiva prosessi takaa sen, että suojataan oikeita asioita. Työhön on järkevää ottaa asiantuntija mukaan huolellisesti työstetyn lopputuloksen takaamiseksi. Vasta sitten kun nettopositiolaskenta on huolellisesti toteutettu ja prosessit on jalkautettu, voidaan alkaa miettimään mikä on yrityksen riskienhallinnan strategia. Mikä osa riskistä suojataan, missä rajoissa voidaan liikkua, mitä suojausinstrumentteja voidaan käyttää, suojataanko virta- ja taseriskit, miten benchmarkataan tuloksia jne. Kysymyksiä on monia. Niistä lisää blogisarjan seuraavassa osassa.
Kirjoittaja
Hannu Penttinen
Rahoitusriskien hallinnan asiantuntija
Operandi Oy:n toimitusjohtaja
Kirjoittaja Hannu Penttinen on rahoitusriskien hallintaan erikoistuneen Operandi Oy:n toimitusjohtaja.